Kaapon avaustulos saapui jo viime viikon lopulla, halusin ensin keskustella eläinlääkärin, joka oli töissä vasta tänään, kanssa muutamasta asiasta ensin niin tänne kirjoittaminen venyi hieman.
Kaapohan sairastui erittäin nopeasti, ennen ensimmäistä eläinlääkäri käyntiä ei ollut mitään pienintäkään vihjettä että kissa olisi jollain tapaa sairas. Ja koko sairasteluajan kissa söi, joi ja kävi vessassa normaalisti.
Ja ensimmäisen eläinlääkärikäynti aamulla kissa oli vielä normaali - iltapäivällä kun tulin töistä kotiin niin se oli lähtö eläinlääkärille. Käveli oudosti ja oli kuumeisen näköinen. Verikokeista ei löytynyt kertaakaan mitään, ei maksasta ei munuaisista, muuta kuin että tulehdusarvot oli noussut. Antibiootteja koitettiin kahta eri kirjoa, kun ei kumpikaan tepsinyt, kipulääke vei vain kuumeen pois eikä vaikuttanut kävelyyn mitenkään joten varasin ajan Turkuun klinikalle jossa sai kuvattua.
No, sinne tarina loppui.
Kummatkin munuaiset täynnä kiviä. Leikkaus olisi voitu tehdä, mutta selviytymisprosentti olisi todella pieni sekä leikkauksesta että jatkosta. Lopullinen syy oli munuaiskivet sekä munuaisaltaan tulehdus, lisäksi tulehdus oli levinnyt sydänlihakseen. Munuaisaltaan tulehdus on syntynyt kivistä, jotka sinne ovat muodostuneet luultavammin pikkuhiljaa. Se mistä ne tulee, ei voida varmaksi sanoa (nämä eivät siis ole kiviä jotka johtuvat virtsatulehduksista/kiteistä/kivistä, vaan ne on muodostunut suoraan munuaisiin) joko jossain vaiheessa päässeestä bakteerista, mutta todennäköisesti synnynnäisestä heikkoudesta munuaisissa. Se miksi veriarvoissa ei näkynyt mitään viitettä että vika olisi munuaisissa, ei voi tietää.
Oltiin eläinlääkärissä
4 vuotta sitten
1 kommenttia:
Osanottoni vielä Kaapon johdosta. Nämä ovat niitä pahimpia nämä salavalat sairaudet, joille ei oikeastaan itse voi mitään tehdä. Rakkautta on silti osata päästää toinen pois oikeana aikana.
Lähetä kommentti