Viljo

Viljon muutosta Suomeen on mennyt reilu viikko. Mulla kotona se on ollut viime lauantaista asti, vaikka tarkoitus oli että se olisi kotikaranteenissa parisen viikkoa. Kotikaranteeni ei oikein onnistunut koska pentu ei suostunut syömään kunnolla ja oli muutenkin hieman apaattinen äitini luona. Silloin ruokaa sai menemään kun menin itse sinne. Kait siinä oli jotain kun haisen muilta kissoilta, äidillänihän ei ole mitään eläimiä, niin se virkisti jotenkin Viljoa kun on tottunut että on muita kissoja ympärillä.
Lauantai-illalla tosiaan kävin hakemassa Viljon tavaroineen tänne omaan laumaan, ja apaattinen pikkukissi muuttui reippaammaksi ja ruoka alkoi maistumaan.
Venlahan on viimeisin ulkopuolinen kissa joka on tänne tullut ja siitäkin on jo yli kaksi vuotta. Ja Venla, on oma persoonansa joka läimi kaikkia sähisijöitä silloin. Viljon kotiutumisessa on mennyt hiukan kauemmin mutta tätä kirjottaessa lähes kaikki on sen jo hyväksynyt. Hilda on ainut kenen mielestä se ei tänne kuulu, mutta sillä meneekin kauiten. Venlan pentujen kanssa oli sama, Hilda kiukutteli kauiten ennen kuin hyväksyi ne. Yade hyväksyi tirpin (Viljo on tirppi, koska Pinja on tirppa ;)) ensimmäiseksi, mutta se melkein oli odotettavissa koska se on aika suvaitsevainen uusia kohtaan oli ne täällä syntyneitä tai uusia. Spider päästi Viljon ekana iltana viereen, mutta se jäi siihen ja sille pitää aina välillä sähistä. Elli on ottanut Viljon vähän omakseen ja se nukkuu usein mun sylissä Viljon kanssa. Muut, Hildaa lukuunottamatta, ovat aika hyvissä väleissä jo. Eilen illalla oli ekat rallit Pinjan ja Viljon kesken, Pinjaa on Viljo kiinnostanut koko ajan mutta sähistä on pitänyt ja läimiä. Mutta nyt se on hoksannut että sen kanssa voi vaikka leikkiä!

Viljo on aivan mahtava pentu luonteeltaan, se on aivan täysin sylikissa. Se on siis aivan koko ajan sylissä (tälläkin hetkellä), välillä jopa liikaakin ;) Moottori lähtee käyntiin tosi helposti. Ja juttua piisaa muittenkin edestä, se höpöttää sitten niinkuin ihan koko ajan!
Ei kaduta tämän pennun hankinta yhtään, ja toivottavasti ei Leenaakaan (kun pääsee joskus tapaamaan sitä) :)
Kollipentuahan ollaan etsitty, vois melkein sanoa että ainakin kesästä saakka ja mikään ei ole kelvannut (tai voisi sanoa, että mulle ei ole kelvannut ;)) ja ehkä kohtalo (jos sellainen on) antoi odottaa vuoden loppuun että löytyi.

Mutta eipä tässä muuta löpinöitä. Näyttelydebyytin Viljo tekee vasta Turun näyttelyssä, meinasin että lähtisin Urkin näyttelyyn mutta se nyt jää  ja Turku on siitä sitten seuraava. Saapahan kotiutua aivan rauhassa ja tutustua muihin kissoihin ja meidän elämänrytmiin. Sinne lähtee varmaan Pinja ja Venlakin, Pinja menee silloin ekaa kertaa avoimeen. Ja Turun näyttelyn jälkeen siinä on sitten näyttelyiden suma, joten muutamassa tullaan ainakin käymään.
Kauheasti en nyt ole sitä kuvaillut, alla yksi täällä kotoani otettu kuva, jossain vaiheessa koittan otella uusia kuvia. Edellisestä tekstistä löytyy linkki jonka alla on kuvia Viljosta.