Pennut täytti jo tiistaina viikon, mutta allekirjoittanut ei ole saanut aikaseksi tänne kirjoittaa.
Hitaasti hyvä tulee, eikös niin ole joku sanontakin. Pennut kasvavat omaa tahtiaan, painon nousut ovat kyllä hyviä, tässä lähipäivinä ei montaa kertaa ole ollut alle 10g vuorokausinousua. Välillä on hiukan alhasia mutta yleensä on sitten otettu kyllä takasin pieni nousu. Mutta pieniä ne ikäisekseen edelleen ovat, mutta kovasti otetaan kiinni alkuvaiheen vaikeuksia syömingeissä ja itsekin koitan muistaa että näitä ei voi verrata emon maidolla ja imetyksellä kasvaviin pentuihin.
Vauvelit söivät ensin seitsemän kertaa päivässä, tänään ollaan siirrytty kuuteen ja vastikeannoksia saa koko ajan nostaa kun varsinkin pojat ovat maitomassuja johon sitä vastiketta menee ja menee :D Mutta hyvä niin että maistuu! Lila tyttö on pienin ja sillä on oma rituaali syömingeissä, se pitää syöttää kaksi kertaa niin sitten menee koko satsi lähes. Se on pienuudestaan huolimatta jotenkin hieman kehityksessä edellä, se alkaa nostaan itseään jo hiukan takajaloilleenkin kun taas muut eivät sitä ole koittanut vielä.
Isoin on lila poika (sukupuoli on hiukan juupas eipäs-leikkiä, mutta poikana sitä nyt toistaseks pidän) ja se taas tykkää löhöillä ja syödä. Täplät on vilkkaimpia, poikatäplä vilkkain.
Mutta kaikenkaikkiaan koko pentue on vilkas, ne painelee pesässään välillä tuhatta ja sataa ja tuppaavat kiipeemään etuseinän verkkoa pisin ulkopuolelle.
Silmät on alkanut aueta, lilalla tytöllä aukastiin ne, ne olikin niin vähän kiinni että se olisi aika nopeesti ne itsekin aukaissut, koska se kehitti röhnää (ettei kerää sisälle) joka on jo nopean reagoinnin ansiosta ohitse. Täplä tytöllä on silmät myös auki jo, ja pojat tihrustelevat vielä mutta luulen että viikonlopun aikana nekin aukeaa kokonaisuudessaan.
Elli on hienosti ollut apuna, se ei aina sinne halua tulla mutta aina välillä tulee ja pissattaa sekä muutenkin pesee ja hoivaa niitä. Onneksi, ei niinkään sen pissattamisen vuoksi pelkästään vaan että pennut saavat kissakontaktia. Pinja on edelleen tietämätön pentujen olemassa olosta ja se ei reagoi niihin mitenkään vaikka se olisi samassa huoneessa niiden kanssa ja ne kiljuisi. Todella ikävää pentujen kannalta koska niille olisi ollut kaikkeist paras että emo olisi imettänyt ja hoitanut ne. Mutta, ei voi mitään.
Helppoa tämä ei ole, ei todellakaan, kaikki menemiset pitää keskittää ruokintojen väliin, yöllä syötetään ja pissatetaan myös. Talouspaperia kuluu tolkuttomasti, varsinkin kun lilapoika on oikea superpissaaja :D Siltä tulee oikein suihkuna pissat, et jopa Ellillä on tekemistä sen kanssa.
Töissä en ole ollut, tosin en ole ollut kotona pentujen vuoksi vaan sairaslomalla. Tosin selän parantumista ei ole auttanut se että pentujen pesähäkki on lattialla (ainut mihin sain lämpölampun päälle) ja siellä sitten kökitään. Ensi viikko on vielä saikkaria ja sitten töihin uudestaan. Onneksi on apua että saa hoidettua pennut silloin kun olen töissä tai hoitamassa muita asioita niin että en kerkiä ruokinta-ajoiksi kotiin. Sitä en tiedä kuinka monta tuntia niiden hoitamiseen on jo mennyt ja menee, enkä haluakaan tietää. Pääasia on että heistä tulee isoja reippaita kissoja. Ja mitä luultavammin erittäin ihmisiin kiintyviä tapauksia. Ne ovat nyt jo.
Onneksi pennut osaavat hyvin syödä pullosta ja tykkäävät vastikkeesta.
Ehkä tämäkin piti tässä kokea tässä, yksi kokemus lisää, ja tosiaan kasvattaminen ei ole ruusuilla tanssimista vaikka niin joskus jotkut tuntuu ajattelevan. Itselle on päivänselvää ollut koko ajan että mitä tahansa voi käydä, ja kaikkeen periaatteessa pitää varautua.
Yhtenä esimerkkinä ostan aina vastiketta valmiiksi - just incase - kun ei tiedä miten käy ja ei tarvitse sitten alkaa metsästään huonolla tuurilla esim sunnuntai-illalla vastiketta jostain ja joltain kun kaupat on kiinni. Tai väsäämään itse.
Muts, ehkä sitten lopetan :D En valita pentujen hoidosta - hoidan niitä ihan mielelläni vaikka väsynyt olenkin, vaan halusin jakaa mitä meillä tapahtuu.
Ja laitan tänään otettuja kuvia, en viitsi alkaa viikkoiskuvia pistämään kun uusiakin on :)
1 kommenttia:
Ompa ihanat neidit ja herrat. Jaksamista vaan ison urakkasi kanssa. Varmasti antavat paljon iloa nämä karvalapsesi <3
Lähetä kommentti