Ja kunnon projektihan näistä tuleepi. Pennut saapuivat tänne isoon maailmaan tiistai iltana, 1.11.11, elikkä kaksi päivää on vauveleilla nyt ikää, ja valitettavasti keisarinleikkauksen kautta.. Pinjalla irtosi limatulppa maanantaina yhdentoista aikaan illalla jonka jälkeen se alkoi vuotamaan. Vuotoa kesti aamuun asti ja soittelin eläinlääkärille asiasta ja käytiin ultrassa, pennut olivat ok, ja päädyttiin siihen että jos se ei iltaan mennessä ala itse synnyttämään niin leikataan. Ja eipä idea ollut huono, siellä oli pentujen edessä yksinäinen istukka tiellä ja kissa melko väsynyt. No eipäs siinä mitään, se leikattiin ja oltiin avustamassa pentujen hoitamisessa eläinlääkärillä. Ja neljä isohkoa pentua sieltä sitten tuli, kaksi solidia lilaa itämaista ja näillä näkyminen tyttö että poika sekä kaksi lilatäplikästä itämaista, niin ikään näyttäisi olevan tyttö että poika. Ja siitäpä sotku sitten alkoi. Kotona lämpölampun alla asustaa neljä orpoa vauvaa jotka ovat pulloruokinnalla.. Pinja on kuin ei niitä olisi edes olemassa, valitettavasti, ja mitä todennäköisesti ei tulekaan kiinnostumaan niistä. Tämä siis tarkoittaa että pennut ovat kokoaikaisesti pulloruokinnassa vuorokauden ympäri. O N N E K S I täällä asustaa yksi ihana kastraattirouva joka otti vauvat omakseen ja hoitaa niiden pissatuksen ja kakatuksen sekä kissakosketusta niille, ja mä hoidan sitten syöttämisen. Erittäin raskas homma tulee olemaan, onneksi pennut ovat oppineet miten tuttipullosta imastaan herkut masuun niin se helpottaa. Kaikki mitä kerralla tarjotaan niin menee kyllä alas, että ruokahalua piisaa.
Mutta eipä tässä nyt tällä kertaa muuta, pistetään nyt kuvatkin vauveleista.
3 kommenttia:
Onnea kauniista lilapennuista <3 Onpa todella ikävää ettei emonvaistot heränneet Pinjalla :( Keisaroinnissa on kai aina vähän se vaara... Meillä on kaksi todella hyvämaitoista emoa täällä jos tuntuu siltä, että tarvitsee ruokkivaa varaemoa, niin ota vaan yhteyttä.
Onnea naperoista vielä tätäkin kautta. Lila-ihanaa ja niin oikean värisiä tribuuttipentueeksi. <3
Jaksamista isossa urakassasi. Tuoreessa muistissa on, miten rankkaa oli pelkkä ison pentueen tukiruokinta. Toivottavasti jotenkin ratkeaa tuo ruokinta-asia. Yksin et jaksa, vaikka luja tahtoo vie läpi harmaan kivenkin.
Kiitos molemmille :)
En onneks ihan kokonaan joudu yksin hoitaan ruokkimisia, ei se onnistuisikaan kun ensi viikon lopulla pitäisi palata takaisin töihin. Mutta koitetaan, onneksi ovat nälkäisiä kuin hyeenat niin vastike menee melko helposti alas :)
Lähetä kommentti